Kavereita ja Buddha-temppeleitä

Ei kai sitä vaan voi ihminen lusmuudellensa mitään. Hirveesti on tapahtunut, mistä ois voinut kirjottaa ihan ajallaankin, mutta jotenkin taas tää blogi on ollut viimenen asia mielessäni kun oon lähinnä keskittynyt omaan henkilökohtaseen päiväkirjaan kirjotteluun. Mut nyt on sit taas luvassa tämmönen melkonen kuva- ja informaatiopläjäys...

Oon viime aikoina viettänyt melko paljon vapaa-aikaa kavereiden kanssa, mikä on ihan huippua! Ollaan tehty mm. shoppailureissua ja muuten vaan hengailtu ja käyty eri paikoissa.

Ensinnäkin kävin muutaman kaverin mun koulun klubista (meikki-/ihonhoito-klubi) kanssa kuvailemassa vähän tuommosella vanhalla asuinalueella, jonka nuoret päätti koristella yhdellä sun toisella tavalla ennen sen purkamista (mikä on mun mielestä tosi hauska idea!)

Tän jälkeen suunnattiin Sizihwaniin katsastamaan uimanrantaa ja kastelemaan varpaat sinne aaltoihin.

Oon käynyt myös shoppailemassa mun mahollisesti parhaan kaverin täällä, Natalien, kanssa. Tästä reissusta ei oo oikeestaan muita kuvia kun tämä:

Tervetuloa lokakuiseen Taiwaniin, maahan jossa ei vietetä joulua...

Viime viikonloppuna kävin taas muutaman luokkakaverin kanssa syömässä ravintolassa, kiertelemässä vähän Kaohsiungin The Pier-2 Art Centeriä ja syömässä lopuksi vielä vähän lisää.

Kavereiden kanssa hengailun lisäksi tekemistä on riittänyt myös reissaamisen merkeissä kiitos Rotaryn. Tosin kavereitahan sielläkin oli...

Käytiin nimittäin muiden tämän piirin vaihtareiden kanssa tutustumassa Kaohsiungin Buddha Memorial Centeriin, jossa tuli syötyä ainakin vege-ruokaa ja päästiin kokeilemaan meditointiakin.

Juu, ite en oo kuvassa, mutta eihän tätä nyt voi olla tänne laittamatta! Team Meksiko taisi saavuttaa Nirvanan...

JA PÄÄDYTTIIN ME JOTENKIN TELKKARIINKIN:



Itsehän oon tosiaan aikasemmin bongannut itteni täällä myös sanomalehdestä...

Että kyllä täällä kieltämättä aika julkkis olo silloin tällöin tulee. Asiaa ei ollenkaan auta se, kun täysin tuntemattoman ihmiset pyytää saada yhteiskuvaa... Juurikin tällä kyseisellä Buddha-reissulla mua pyydettiin täysin tuntemattomien ihmisten toimesta samaan kuvaan ehkä seitsemän kertaa... Tähän ei meinaa tottua kyllä millään. Tai jos totun, niin sitten onkin kummat paikat Suomeen palatessa, kun en ookkaan enää ollenkaan ihmeellinen. :D

Mut lyhyesti sanottuna rakastan Taiwania, mun elämää täällä ja näitä ihmisiä täällä. Näin yks yö unta, että jouduin palaamaan Suomeen ja voi jestas sitä ahdistuksen määrää... En todellakaan oo valmis palaamaan vielä pitkään aikaan, ja onneks ei tarviikkaan.

Totta kai mulla on ikävä ihmisiä Suomessa, mutta tiedän, että Suomeen palattuani mulla tulee myös olemaan järjetön ikävä tätä paikkaa ja näitä ihmisiä.

Jepulis, näillä näkymin tuutte saamaan multa alkuviikosta sen postauksen Suomen ja Taiwanin eroista ja jossain vaiheessa ajattelin kirjottaa myös mun kiinan opiskelusta, koska se tuntuu tosi monia kiinnostavan.

 再見~! （ｖ＾＿＾）ｖ