Viime aikojen tapahtumia

Pahoitteluni, ettei ole päivityksiä kuulunut vähään aikaan, mutta mulla on ollut käytännössä joka päivä jotain ja oon ollut kotona vasta illalla ja niin väsynyt, etten ole käytännössä jaksanut avata edes kannettavaa, saatika sitten kirjoittaa blogimerkintää. Mutta viime päivinä olen muun muassa...

Juhlinut synttäreitäni hostperheiden kanssa.

Viime sunnuntaina päätettiin siis mun hostperheiden kanssa juhlia mun 17-vuotissynttäreitä hieman etukäteen käymällä syömässä tuollaisessa Hot Pot -ravintolassa, jossa sai kahden tunnin ajan syödä ja ja juoda niin paljon kuin halusi ja mitä halusi. Tarjolla oli vaikka mitä useasta eri liha-vaihtoehdosta vihanneksiin, kasviksiin, hedelmiin ja jälkiruokiin. Nam!

Sain myös lahjaksi tuommoisen super söpön apina-pehmolelun! Se tosin on niin iso, etten oikein tiedä, että miten tulen sen takaisiin Suomeen viemään... No mutta se on sen ajan murhe sitten.

Tutustunut uusiin ihmisiin

Maanantaina mun hostsisko soitti mulle ehdotti, että lähtisin ulos hänen ja hänen kavereidensa kanssa. Totta kai suostuin ja oli kyllä tosi mukavaa! Käytiin syömässä pastaravintolassa, jonka jälkeen mentiin vielä syömään yleistä taiwanilaista jälkiruokaa nimeltä "Xue Hua Bing (雪花冰)", joka tunnetaan englanniksi nimillä "shaved ice" ja "snow ice", eli suomeksi sit varmaan jotain... lumijäätä...?

Joka tapauksessa oli tosi mukavaa tutustua taas uusiin ihmisiin ja juteltiinkin useampi tunti.

Viettänyt yllärisynttärit

Tiistaina mulla olikin sitten virallisesti synttärit ja eiköhän mun luokkakaverit järjestänyt mulle yllärijuhlat! Mentiin Samin, Maggien ja Avrilin kanssa aamupäivästä kirjastoon ja kun tultiin takaisin luokkaan, niin mua odotti siellä liitutaulu täynnä onnentoivotuksia, kakkua, lahjoja ja tietenkin mun luokkalaiset. Menin ihan sanattomaks; ei mulle oo koskaan ennen tehty mitään vastaavaa!

Oli aivan ihana päivä ja tutustuin paremmin moneen mun luokkakaveriin, mikä on ihan mahtavaa. Ja kotiin päästyä lueskelin sitten kaikkia niitä kirjeitä ja kortteja, joita mun luokkalaisilta sain ja aloin miltei itkemään! Miten nämä ihmiset voi olla niin ihania? Mulla on ikävä tätä luokkaa jo valmiiksi! Voin jo nyt kuvitella millainen Niagra on edessä kun joudun nämä ihmiset jättämään tänne itse Suomeen palatessani.

Ja koska oon tosiaan fashion design -luokalla, järjestetään täällä silloin tällöin myös muotinäytöksiä ja eilen perjantaina oli yksi sellainen. Varsinainen runway meni ihan hyvin, asut oli upeita (näissä kuvissa ei ole kuin mun ryhmäläisiä) ja ennen kaikkea kaikilla oli hauskaa!

Vaikkei muotisuunnittelu ja muotinäytökset nyt mikään mun suurin intohimoni ole, niin olihan tääkin kokemus! En tiedä, että onko näitä tulossa vielä lisääkin tän vuoden aikana...

Eli tiivistettynä mulla menee täällä oikein hyvin ja nautin olostani! Täällä kuumuudessa ehtii tosin ikävoidä Suomen viileää syksyä, kaulahuiveja ja ennen kaikkea sitä, ettei tarvitse hikoilla pelkästä olemassa olemisesta...

Myöskin ikävöin tietenkin perheen ja kavereiden lisäksi semmoista vapautta tehdä asioita. En mä voi täällä niin vaan lähteä kaupungille, jos musta siltä tuntuu tai jäädä koulun jälkeen hengailemaan kavereiden kanssa, vaan kaikki täytyy sopia etukäteen, mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää, mutta kyllä sellaista itsenäisyyttä silti kaipaa.

Maan järinää ja opperaa ala Tainan

Mulla on ollut viime päivinä hirmusesti kaikkea, että aina kun oon päässyt kotiin, niin oon ollut yksinkertaisesti niin kuolemanväsynyt, ettei blogin kirjottaminen oo käynyt pienessä mielessäkään. Mut päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa vähän viime aikojen tapahtumista, ennen kun niitä kasaantuu ihan liikaa.

Lauantai-iltana suuntana oli Dream Mall, Taiwanin suurin ostoskeskus, ja sen läheinen taidenäyttely, joka oli ihan mieletön. En muista taiteilijan nimeä, enkä osaa sitä hänen töitänsäkään hirmuisesti selittää, mutta oli kuitenkin ihan huippu.

Siellä oli siis tuommonen ihan valtava "taulu", joka oli periaatteessa animaatio kaikkine äänitehosteineen. Tosi vaikee selittää, mut se oli ihan mielettömän upea. Tuohon on kyllä nähty niin paljon vaivaa, ettei oo tosikaan.

Dream Mall iltahämärässä

Se meidän Dream Mall -kierros oli tosi pieni ja mitätön, eikä me oikeestaan käyty missään kaupoissakaan, mutta ehdinpä nähdä vähän sitäkin paikkaa ja aa, en oo koskaan aikasemmin nähnyt niin paljon ihania kauppoja täynnä ihania vaatteita. Huh, onneks mun koulukaverit on luvannut viedä mut shoppailemaan!

Sunnuntaina mun ja mun toisen hostperheen suuntana oli Kaohsiungin lähellä sijaitseva kaupunki, Tainan, jonne me mentiin katsomaan taiwanilaista oopperaa!

Näkymää Tainanin juna-asemalta.

  Pakko on kyllä myöntää, että vaikka en koskaan oo mikään oopperan suurin ystävä ollut (ja mitä, asun Savonlinnassa...), niin tästä oopperasta Taiwanin tyyliin nautin mäkin! Kaikki esiintyjät oli  järjettömän taitavia ja otti tosi hienosti yleisön haltuunsa ja kommunikoi katsojien kanssa. Lisäksi tunnelma oli semmonen mukavan rento, eikä sellainen "istunpa tässä nyt selkä suorana ja hienostuneesti penkissä, enkä päästä ääntäkään". Ihailin myös paljon puvustusta ja maskeerausta, ja kaikkein iloisin yllätys taisi olla se, ettei taiwanilainen ooppera ole lähelläkään sitä kiinalaisen oopperan järkyttävää ininää (nöyrimmät anteeksipyyntöni, jos joku siitä nauttii).

Maanantai oli aikas perus koulupäivä ja eilen tiistaina mulla oli mun ensimmäinen Rotaryn klubi-kokous täällä! Meni ihan hienosti ja onnistuin mun esityksessäkin ja kaikki oli tosi mukavia! Ainut vaan, että kaikki muut oli pukeutunu hirmu hienosti ja koska mut kyyditettiin paikalle suoraan koulusta, oli mulla päällä hikinen koulupuku ja siinä päällä mun vaihtaritakki...
Yllätyin kans siitä, että kaikki tän mun Taiwanin Rotary-klubin jäsenet on naisia! Suomessa kun jotenkin tuntuu, et se ois enemmänkin miesten juttu. Mut tää oli ihan positiivinen ylläripylläri!

Sit tänään heräsin aamuyöllä mun elämäni ensimmäiseen maanjäristykseen! En tiiä oonko ihan normaali, mutta oli ihan innoissani, enkä sen loputtua meinannut saada enää uudestaan unta, kun ootiin vaan seuraavaa... :'D

Koulussa oli taaskin kerran ihan huippua, mitä nyt "vähän" kuuma... Tykkään mun koulukavereista edelleen tosi paljon, enkä oo kertaakaan joutunut olemaan yksin tms., vaan aina on ainakin joku seurana.

Oon kans iloinen siitä, että oon löytänyt täällä itelleni semmosen niin sanotun "oman porukan", jonka kanssa vietän eniten aikaa. Oon totta kai kaikkien kaveri ja juttelen kaikille, mutta se tuo semmosta tietynlaista turvaa, kun on jotkut, joiden puoleen voi aina kääntyä ja joiden kanssa heittää huonoa inside-läppää...

Mut näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää tällä kertaa.

Koulufiilistelyä

Viikko takana Taiwanissa ja fiilikset on tosi hyvät! Tultiin äsken just kotiin ja tänään taitaa olla kuumin päivä mitä oon täällä vielä tähän mennessä ehtinyt kokemaan, ulkona semmoiset 32 astetta lämpöä... Huh!

Alotetaan sillä, mikä teitä varmaan eniten kiinnostaa; nimittäin mun koulu alkoi torstaina!

Eli suunnattiin torstai-aamuna kello 8:00 kouluun, jossa mulle ja muille vaihtareille selitettiin ensin kaikkee asioita ja tavattiin meidän semmoset "tukioppilaat", jotka aina neuvoo meitä tarvittaessa jne.
Me vaan kateltiin siinä, että onpas tossa pihalla paljon oppilaita ja meille oltiin silleen "Joo, siellä on semmonen avajaisseremonia ja nyt te voisittekin mennä sinne esittelemään itsenne!". Eli jees, siinä sitten höpöttelin mikrofoniin jotain kiina-englanti -sekoitusta yli tuhannen ihmisen edessä. Hassu juttu oli kuitenkin se, ettei mua edes jännittänyt tai mitään, vaan kaikki meni varsin sujuvasti ja tais ne mun kiina-sönkötyksenkin ymmärtää...

Sit meidät jaettiin luokkiin (mä oon fashion design -linjalla) ja pidin sit vielä vähän pidemmän esittelyn itsestäni mun luokalle. Pääsin muun muassa puhumaan ja opettamaan suomea sekä vastaamaan kysymyksiin kuten "Do you have a boyfriend? Why not?!" "..."

Mun luokkakaverit on aivan ihania, tuun niitten kanssa tosi hyvin juttuun ja niin... Ja tän koulun ilmapiiristä tulee vähän oman Suomi-koulun fiilikset mieleen. Yhtä hyvä yhteishenki ja kaikkee. Ehkä tää on jotain erikoislukioiden taikaa.

Jotenkin vaan ihan hassua, kun mä oon Suomessa aina ollut enemmän tai vähemmän semmonen hiljanen seinäruusu, joka on kaikkea muuta kun suosittu, mut täällä kaikki tietää mut (mut mä en niitä...), nää tuntemattomat moikkailee, kaikki haluu tulla puhumaan mulle, välkillä mun ympärillä on litanja muita oppilaita ja kun meen esim koulun kirjastoon, niin kuuluu semmosia henkäisyjä että joku suurempikin julkkis olis tullut paikalle... Eilenkin kun menin kouluun, enkä meinannut löytää luokkaa, niin kysyin sitten joltain randomilta pojalta apua, ni sehän meni sit ihan ujoksi ja kaikkee. (Luokka kuitenkin löytyi!)

No mut ehkä tää vähän rauhottuu ajan kanssa kun ne tajuaa, etten oo yhtään sen ihmeellisempi kun nekään.

Näkymää koulun kirjaston ikkunasta, ja oikein taiteellinen (...) kuva luokkahuoneesta päiväunitunnilla

Sit jotain tämmösiä huomioita, mitä oon tehnyt... Koulu alkaa joka aamu 8:00 ja päättyy suunnilleen 16:20. Kahdeltatoista on aina ruokailu, jonka jälkeen on tunnin mittainen "päiväuni-aika" (tää oli aika ylläri. Oppilaat siis oikeesti nukkuu täällä. Ajan voi tosin käyttää jotenkin muutenkin. Me esim mentiin ekana päivänä kirjastoon siksi aikaa).  Sit oppilaat siivoaa aina itse luokkahuoneen päivän päätteeksi. Nää oli ihan yllättyneitä kun kerroin, että Suomessa sen tekee siistijät.

Mut on siis ollut tosi kivaa, tykkään hirmusesti ja oon saanu jo paljon uusia kavereita ja ää, melkein toivoisin, että olis jo maanantai taas.

Huomatkaa tämä UPEA Paintilla tehty kollaasi kaverikuvista, joita on ehditty ottamaan.  
(Kyllä, olen taidelukiolainen ja medialinjalla...)

Vasemmalla satunnainen kasa luokkakavereita ja oikealla mun ns. parhaita kavereita, joitten kanssa on siis tullut vietettyä eniten aikaa tähän mennessä. Eli Nathalie, Avril ja Sam (ja Maggie, josta mulla ei tosin oo vielä kuvaa...). Eikö olekin sulosia lapsukaisia?

Mut tänään oli tän piirin inbound -oppilaiden tervetuliastapaaminen ja sen jälkeen mentiin host-siskon, kahden host-äidin ja toisen host-isän kanssa käymään mun koulun viereisessä ostoskeskuksessa ja syömässä korealaisessa. Kohta puolin lähdetään taas jonnekin ja host-sisko lupasi näyttää mulle vähän Dream Mallia, eli Taiwanin suurinta ostoskeskusta!