Maan järinää ja opperaa ala Tainan

Mulla on ollut viime päivinä hirmusesti kaikkea, että aina kun oon päässyt kotiin, niin oon ollut yksinkertaisesti niin kuolemanväsynyt, ettei blogin kirjottaminen oo käynyt pienessä mielessäkään. Mut päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa vähän viime aikojen tapahtumista, ennen kun niitä kasaantuu ihan liikaa.

Lauantai-iltana suuntana oli Dream Mall, Taiwanin suurin ostoskeskus, ja sen läheinen taidenäyttely, joka oli ihan mieletön. En muista taiteilijan nimeä, enkä osaa sitä hänen töitänsäkään hirmuisesti selittää, mutta oli kuitenkin ihan huippu.

Siellä oli siis tuommonen ihan valtava "taulu", joka oli periaatteessa animaatio kaikkine äänitehosteineen. Tosi vaikee selittää, mut se oli ihan mielettömän upea. Tuohon on kyllä nähty niin paljon vaivaa, ettei oo tosikaan.

Dream Mall iltahämärässä

Se meidän Dream Mall -kierros oli tosi pieni ja mitätön, eikä me oikeestaan käyty missään kaupoissakaan, mutta ehdinpä nähdä vähän sitäkin paikkaa ja aa, en oo koskaan aikasemmin nähnyt niin paljon ihania kauppoja täynnä ihania vaatteita. Huh, onneks mun koulukaverit on luvannut viedä mut shoppailemaan!

Sunnuntaina mun ja mun toisen hostperheen suuntana oli Kaohsiungin lähellä sijaitseva kaupunki, Tainan, jonne me mentiin katsomaan taiwanilaista oopperaa!

Näkymää Tainanin juna-asemalta.

  Pakko on kyllä myöntää, että vaikka en koskaan oo mikään oopperan suurin ystävä ollut (ja mitä, asun Savonlinnassa...), niin tästä oopperasta Taiwanin tyyliin nautin mäkin! Kaikki esiintyjät oli  järjettömän taitavia ja otti tosi hienosti yleisön haltuunsa ja kommunikoi katsojien kanssa. Lisäksi tunnelma oli semmonen mukavan rento, eikä sellainen "istunpa tässä nyt selkä suorana ja hienostuneesti penkissä, enkä päästä ääntäkään". Ihailin myös paljon puvustusta ja maskeerausta, ja kaikkein iloisin yllätys taisi olla se, ettei taiwanilainen ooppera ole lähelläkään sitä kiinalaisen oopperan järkyttävää ininää (nöyrimmät anteeksipyyntöni, jos joku siitä nauttii).

Maanantai oli aikas perus koulupäivä ja eilen tiistaina mulla oli mun ensimmäinen Rotaryn klubi-kokous täällä! Meni ihan hienosti ja onnistuin mun esityksessäkin ja kaikki oli tosi mukavia! Ainut vaan, että kaikki muut oli pukeutunu hirmu hienosti ja koska mut kyyditettiin paikalle suoraan koulusta, oli mulla päällä hikinen koulupuku ja siinä päällä mun vaihtaritakki...
Yllätyin kans siitä, että kaikki tän mun Taiwanin Rotary-klubin jäsenet on naisia! Suomessa kun jotenkin tuntuu, et se ois enemmänkin miesten juttu. Mut tää oli ihan positiivinen ylläripylläri!

Sit tänään heräsin aamuyöllä mun elämäni ensimmäiseen maanjäristykseen! En tiiä oonko ihan normaali, mutta oli ihan innoissani, enkä sen loputtua meinannut saada enää uudestaan unta, kun ootiin vaan seuraavaa... :'D

Koulussa oli taaskin kerran ihan huippua, mitä nyt "vähän" kuuma... Tykkään mun koulukavereista edelleen tosi paljon, enkä oo kertaakaan joutunut olemaan yksin tms., vaan aina on ainakin joku seurana.

Oon kans iloinen siitä, että oon löytänyt täällä itelleni semmosen niin sanotun "oman porukan", jonka kanssa vietän eniten aikaa. Oon totta kai kaikkien kaveri ja juttelen kaikille, mutta se tuo semmosta tietynlaista turvaa, kun on jotkut, joiden puoleen voi aina kääntyä ja joiden kanssa heittää huonoa inside-läppää...

Mut näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää tällä kertaa.