Mitä eroa on Suomella ja Taiwanilla?

- Paljonkin!

Lupasin tosiaan tätä postausta alkuviikosta, mutta tää viikko on ollut kyllä täynnä yhtä sun toista hulinaa, niin melkein pakostikin venähti nyt perjantaihin asti tän kanssa. Ja pahoittelen että tällä kertaa saatte kuvattoman postauksen, mutta tässä se nyt kuitenkin tulee, eroavaisuuksia Suomen ja Taiwanin välillä, sekä muita huomioita Taiwaniin liittyen:


Koulu

• Varsinainen "ylläri pylläri" eli koulupuvut! Ulkonäkösäännöt ei tosin ainakaan mun koulussa ole ollenkaan tiukat, vaan oppilaille annetaan suhteellisen paljon vapauksia. Ensinnäkin meikkiä saa käyttää niin paljon kun haluaa ja hiuksia saa värjäillä niin paljon kun jaksaa, esimerkiksi pinkit otsahiukset ei ole tällä ollenkaan tuntematon näky. Ja tää tietenkin käy ihan järkeensä siinäkin mielessä, että mun koulusta löytyy myös kosmetologia- ja kampaamo-linja. Lisäksi tytöillä on vapaus valita haluaako käyttää hametta vai mustia suoria housuja.

•  Täällä mennään semmosella Suomen ala-asteilta tutulla meiningillä, eli ollaan koko ajan oman luokan kanssa, suurin osa tunneista samassa luokkahuoneessa ja jokaisella on oma pulpetti.

•  Koulu tarjoaa ruoan, mutta jokaisen on tuotava omat ruokailuvälineet ja ruokailu tapahtuu jälleen kerran omassa luokassa (täällä ei siis ole ruokalaa).

• Ruokailun jälkeen on niin sanottu "päiväunitunti" (kyllä luit oikein), eli niin oppilaat kuin opettajat vetää sikeitä. Meillä on kuitenkin kavereiden kanssa tapana karata kirjastoon täksi aikaa.

•  Tää saattaa kuulostaa aika järjettömältä (mitä tää kyllä onkin), mutta koulussa ei ole jotain niinkin yksinkertaista asiaa kuin käsi-/vessapaperia! Jokaisen on siis kannettava mukanaan omat paperinsa.

• Täällä ei ole siistijöitä, vaan koulun siivoavat oppilaat aina päivän päätteksi. Myöskin pihan haravointi on oppilaiden tehtävä.

• Koulussa ei ole pukuhuoneita tai suihkuja. Liikkavaatteet vaihdetaan siis joko luokassa tai vessassa.

•  Toisin kun monet saattais kuvitella, Aasiassa kun ollaan, niin opettajien ja oppilaiden välit on tosi rennot. Molemmat puoliskot tekee vuorollaan toisistaan pilaa.

•  ...Opettajia kuitenkin kunnioitaan, kuten myös luokkakavereita, enkä ole täällä kertaakaan törmännyt sellaiseen tilanteeseen, että joku olisi häirinnyt tuntia.

Taiwanilaiset

• Tää nyt ei varmaan tule kenellekään hirmusena yllätyksenä, mutta taiwanilaiset on paljon ystävällisempiä ja "aurinkoisempia" kuin suomalaiset.

• Paljon suvaitsevaisempia kuin olisin uskaltanut odottaa. Tiesin toki etukäteen, että Taiwan on moniin muihin Aasian maihin verrattuna hyvinkin suvaitsevainen maa, mutta että näin! Omistan täällä useammankin homoseksuaalin kaverin, enkä ole kertaakaan huomannut, että nämä kyseiset henkilöt olisi joutunut minkäänlaisen syrjinnän tai pilkan kohteeksi sen takia. 

• Taiwanilaiset on samaan aikaan tosi pinnallisia ja samaan aikaan taas ei. Siis nää on tosi suoria ulkonäköasioissa. Ei ole ollenkaan kummallinen juttu jos sulle esitellään täällä joku ihminen tyylillä "Hei tässä on mun kaveri Untamo, eikö olekin lihava?" tai "Tässä on Anneli, Anneli on tosi ruma!" ... Mutta sitten samaan aikaan ulkonäöllä ei ole niinkään väliä ja kaikki on kavereita keskenään ja kohtelee toisiaan täysin tasapuolisesti.

•  Yleinen periaate täällä on se, että mitä vaaleampi iho sitä parempi (siitäs kuulitte, en oo täällä "kalkkilaivan kapteeni" vaan "ihanan vaalea"). Ei oikeesti, se on melkein koomista kun ihmiset ajaa mopolla miltei 40 asteen helteessä pitkähihaisissa paidoissa ja jonkin sortin lapasissa, etteivät he vahingossakaan ruskettuisi.

•  Mikäli olet länsimaalainen ja tulet Taiwaniin, tulet myös taatusti tuijotetuksi. Sitä ei tehdä missään nimessä pahalla, ihmiset on vaan mielettömän kiinnostuneita ja haluavat tutustua.

• Täällä ei ole nuorilla sellaista juhla- ja juomiskulttuuria kuten monissa länsimaissa.  Käytännössä nuoret ei biletä täällä ollenkaan (mutta se ei tarkoita, etteikö me täällä osata hauskaa pitää!) Täällä ei myöskään kukaan juokse välitunnilla ulos tupakalle kuten Suomessa.

Ruoka ja juoma

• Riisiä, riisiä, riisiä, riisiä ... Lainkaan liioittelematta syön täällä riisiä vähintään kuutena päivänä viikossa.

•  Teetä, teetä, teetä, teetä ... Täällä on lukuisia eri tee-vaihtoehtoja ja täällä teetä litkitään yhtälailla kun Suomessa kahvia tai virvoitusjuomia.

• Täällä syödään paljon vähemmän salaattia ja tuoreita vihanneksia kuin Suomessa.

• ...Vastaavasti taas hedelmiä syödään huomattavasti enemmän.

• Maissia tungetaan käytännössä kaikkeen, se menee niin leivän välissä kuin keitoissa tai kastikkeissa.

•  Maitoa juodaan ihan liian vähän, sanoo Noora. Suomessa kun on niin tottunut siihen, että maitoa löytyy aina jääkaapista, niin täällä sitä saan hyvällä tuurilla kerran viikkoon (ja sitten jos käykin niin että se on soijamaitoa "oikean" maidon sijaan, niin ei ole itku kaukana).

•  Taiwanilaisilla on usein tapana tilata ravintolassa ihan järjettömästi ruokaa ja sitten ne niistä jää yleensä yli puolet syömättä. Ja täällä tilataan ruoat keskenään jaettavaksi, eikä sillä tavalla Suomen tapaan, että yksi ruokalaji kullekin.

Yleistä

• Vessapaperi heitetään käytön jälkeen roskakoriin pöntöstä vetämisen sijaan.

• Hanavettä ei voi juoda.

• Hintataso on huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa.

• Monissa paikoissa (esimerkiksi koulussa) vessanpönttö saattaa muistuttaa enemmän lavuaaria lattiatasossa kuin varsinaista pönttöä. Voitte vaan kuvitella mut ekana koulupäivänä kun mun ohjattiin vessaan ja astun sisään vaan huomatakseni tuon kummallisen tapauksen jalkojen juuressa, eikä vessapaperiakaan näkynyt missään. "Ei mulla oikeestaan oo ees hätä..."

• Talot on "kapeita" ja korkeita.

• Omia pihoja ei ole juuri kellään. 

• Paljon kulkukoiria, joista osa tosin saattaa olla myös koiria, joiden vaan annetaan liikkua vapaana, sitäkin nimittäin näkee.

•  Ihan hurjasti mopoja. Ensimmäiset päivät olin ihan ihmeissäni niiden määrän kanssa, mutta nykyään oon jo niin tottunut, että saattaa tuntua liikenne tosi orvolta kun palaan takaisin Suomeen.

Eroavaisuuksia ja erikoisuuksia löytyisi vielä vaikka kuinka paljon lisää, mutta tässä nyt mitä tällä kerralla mieleen tulee. Toivottavasti koitte tämän postauksen ruokkivan teidän tiedonjanoa jollain asteella tai avartavan vähän teidän näkemyksiä.


Ja kuten aina ennenkin, kysyä saa jos on kysyttävää! :)

Kavereita ja Buddha-temppeleitä

Ei kai sitä vaan voi ihminen lusmuudellensa mitään. Hirveesti on tapahtunut, mistä ois voinut kirjottaa ihan ajallaankin, mutta jotenkin taas tää blogi on ollut viimenen asia mielessäni kun oon lähinnä keskittynyt omaan henkilökohtaseen päiväkirjaan kirjotteluun. Mut nyt on sit taas luvassa tämmönen melkonen kuva- ja informaatiopläjäys...

Oon viime aikoina viettänyt melko paljon vapaa-aikaa kavereiden kanssa, mikä on ihan huippua! Ollaan tehty mm. shoppailureissua ja muuten vaan hengailtu ja käyty eri paikoissa.

Ensinnäkin kävin muutaman kaverin mun koulun klubista (meikki-/ihonhoito-klubi) kanssa kuvailemassa vähän tuommosella vanhalla asuinalueella, jonka nuoret päätti koristella yhdellä sun toisella tavalla ennen sen purkamista (mikä on mun mielestä tosi hauska idea!)

Tän jälkeen suunnattiin Sizihwaniin katsastamaan uimanrantaa ja kastelemaan varpaat sinne aaltoihin.

Oon käynyt myös shoppailemassa mun mahollisesti parhaan kaverin täällä, Natalien, kanssa. Tästä reissusta ei oo oikeestaan muita kuvia kun tämä:

Tervetuloa lokakuiseen Taiwaniin, maahan jossa ei vietetä joulua...

Viime viikonloppuna kävin taas muutaman luokkakaverin kanssa syömässä ravintolassa, kiertelemässä vähän Kaohsiungin The Pier-2 Art Centeriä ja syömässä lopuksi vielä vähän lisää.

Kavereiden kanssa hengailun lisäksi tekemistä on riittänyt myös reissaamisen merkeissä kiitos Rotaryn. Tosin kavereitahan sielläkin oli...

Käytiin nimittäin muiden tämän piirin vaihtareiden kanssa tutustumassa Kaohsiungin Buddha Memorial Centeriin, jossa tuli syötyä ainakin vege-ruokaa ja päästiin kokeilemaan meditointiakin.

Juu, ite en oo kuvassa, mutta eihän tätä nyt voi olla tänne laittamatta! Team Meksiko taisi saavuttaa Nirvanan...

JA PÄÄDYTTIIN ME JOTENKIN TELKKARIINKIN:



Itsehän oon tosiaan aikasemmin bongannut itteni täällä myös sanomalehdestä...

Että kyllä täällä kieltämättä aika julkkis olo silloin tällöin tulee. Asiaa ei ollenkaan auta se, kun täysin tuntemattoman ihmiset pyytää saada yhteiskuvaa... Juurikin tällä kyseisellä Buddha-reissulla mua pyydettiin täysin tuntemattomien ihmisten toimesta samaan kuvaan ehkä seitsemän kertaa... Tähän ei meinaa tottua kyllä millään. Tai jos totun, niin sitten onkin kummat paikat Suomeen palatessa, kun en ookkaan enää ollenkaan ihmeellinen. :D

Mut lyhyesti sanottuna rakastan Taiwania, mun elämää täällä ja näitä ihmisiä täällä. Näin yks yö unta, että jouduin palaamaan Suomeen ja voi jestas sitä ahdistuksen määrää... En todellakaan oo valmis palaamaan vielä pitkään aikaan, ja onneks ei tarviikkaan.

Totta kai mulla on ikävä ihmisiä Suomessa, mutta tiedän, että Suomeen palattuani mulla tulee myös olemaan järjetön ikävä tätä paikkaa ja näitä ihmisiä.

Jepulis, näillä näkymin tuutte saamaan multa alkuviikosta sen postauksen Suomen ja Taiwanin eroista ja jossain vaiheessa ajattelin kirjottaa myös mun kiinan opiskelusta, koska se tuntuu tosi monia kiinnostavan.

 再見~! （ｖ＾＿＾）ｖ

Viime kerrasta onkin jo aikaa...

Heti alkuun taas nöyrimmät anteeksipyyntöni, ettei musta oo kuulunut täällä blogin puolella pitkään aikaan, mutta täällä on niin hirmusesti kaikkea, ettei vaan oo saanut aikaiseksi kirjottaa. Mut nyt vähän katsausta, että mitä on tapahtunut sitten viime kerran...

Sun Moon Lake

Käytiin tosiaan katsastamassa Sun Moon Lake, joka oli mulla jo ennen tänne tuloa ehdottomasti nähtävien paikkojen listalla. Enkä pettynyt paikkaan kyllä ollenkaan; maisemat oli ihan mielettömät.

Om nom nom ja osaan käyttää puikkoja

Love River

22. syyskuuta mun Rotary klubi järjesti meille Mid-Autumn festivaalin kunniaksi risteilyn Kaohsiungin Love Riverillä.

Ruoka oli super hyvää ja sitä oli paljon ja tuli syötyä taas ihan liikaa (tuun lihavana takaisin - be aware).

Lähinnä risteily koostuikin vain syömisestä, muutamasta puheesta (joista ymmärsin yllättäen vain sanan sieltä täältä), muutamasta arvonnasta (joista en voittanut mitään), mutta hauskaa oli.

Loppupuolella mentiin vielä yläkannelle (...tai jotain, on vähän suomen kieli hukassa) ottamaan valokuvia ja ihailemaan maisemia.

Valitettavasti en tajunnut ottaa kunnon kameraa mukaan, joten nämä iPhonella otetut kuvat ei tuo paikkaa ollenkaan oikeuksiinsa. Onneks on kuitenkin hyvin aikaa käydä siellä vielä toistenkin.

Dream Mall & Central Park

Tuon Love River -illan jälkeisenä päivänä päätettiin vaihtariporukan ja muutaman taiwanilaisen kanssa mennä kurkkaamaan Dream Mall, koska siellä oli jokin Brasilia-festivaali, ja kaikki Brassi-vaihtarit koki sen tietenkin erittäin tarpeelliseksi kokemukseksi.

Ja hauskaahan meillä olikin, vaikka täytyy tunnustaa, että muhun ei niin tuo latino-meininki iske ja karkasin muutamaan otteeseen kiertelemään Dream Mallin muita osioita mukana olleiden taiwanilaisten kanssa.

Dream Mall:n jälkeen päätettiin vielä mennä istuskelemaan, laulelemaan ja tanssimaan Gangnam Stylea Cenral Parkiin.

Dream Mall:n katolta löytyvästä pienestä huvipuistosta

Täsä myö

Central Park

Retki muiden vaihtareiden kanssa

Tämä siis viime perjantailta. Perjantaina täällä juhlittiin siis opettajien päivää ja sen kunniaksi rotarit päättivät viedä kaikki tämän piirin inbound-oppilaat pienelle retkelle ja oli kyllä yksi mun parhaita päiviä täällä tähän mennessä.

Tutustuin uusiin ihan huippu ihmisiin ja opin tuntemaan jo entisestään tuttuja vielä paremmin. Erityisen hyvin juttuun tulin Korea-vaihtareiden kanssa (mistä lie johtukaan köh köh...) ja oli ehkä parasta päästä testaamaan vähän omia korean taitoja ja luomaan ystävyyssuhteita tulevaisuuden varalle (koska ainakin tällä hetkellä mua houkuttelisi kovasti Etelä-Korea lukion jälkeen). Gangnam Style taitaa olla meidän kaikkien virallinen vaihtaribiisi, tai ainakin me kaikki sitä bussimatkat hoilattiin ja tanssittiin. Oli vaan yksinkertaisesti ihan mahtavaa, antaa kuvien puhua puolestaan;

Yllä olevat kuvat ovat siis Kaohsiungin Confucius -temppelistä, tai mitä ikinä se sitten onkaan suomeksi.
Temppelin jälkeen oltiinkin jo aika nälkäisiä...

Ruokailtuamme suuntana oli saviruukku-tehdas...

...ja sitten päivänvarjo-tehdas.

Viimeisenä käytiin nopeasti tuollaisessa... jutussa. Oon ihan hukassa suomen kielen kanssa, mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ja tälläistä porukkaa tänne on eksynyt (muutama niistä sadasta ryhmäkuvasta, joita me otettiin):

Jees poks, olipas urakka. Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tällä kertaa. Yritän tästä lähtien vähän panostaa tämän blogin kirjotteluun välttääkseni tämmöisiä kilometrin mittaisia postauksia... Voisin vaikka yrittää "päivä kuvina" -postausta tai listata eroavaisuuksia, joita olen Taiwanin ja Suomen välillä huomannut. ...Mikäli ketään kiinnostaa siis lukea? Ja jos kellään on kysymyksiä heitellä, niin vastaan oikein mielelläni. :)

Viime aikojen tapahtumia

Pahoitteluni, ettei ole päivityksiä kuulunut vähään aikaan, mutta mulla on ollut käytännössä joka päivä jotain ja oon ollut kotona vasta illalla ja niin väsynyt, etten ole käytännössä jaksanut avata edes kannettavaa, saatika sitten kirjoittaa blogimerkintää. Mutta viime päivinä olen muun muassa...

Juhlinut synttäreitäni hostperheiden kanssa.

Viime sunnuntaina päätettiin siis mun hostperheiden kanssa juhlia mun 17-vuotissynttäreitä hieman etukäteen käymällä syömässä tuollaisessa Hot Pot -ravintolassa, jossa sai kahden tunnin ajan syödä ja ja juoda niin paljon kuin halusi ja mitä halusi. Tarjolla oli vaikka mitä useasta eri liha-vaihtoehdosta vihanneksiin, kasviksiin, hedelmiin ja jälkiruokiin. Nam!

Sain myös lahjaksi tuommoisen super söpön apina-pehmolelun! Se tosin on niin iso, etten oikein tiedä, että miten tulen sen takaisiin Suomeen viemään... No mutta se on sen ajan murhe sitten.

Tutustunut uusiin ihmisiin

Maanantaina mun hostsisko soitti mulle ehdotti, että lähtisin ulos hänen ja hänen kavereidensa kanssa. Totta kai suostuin ja oli kyllä tosi mukavaa! Käytiin syömässä pastaravintolassa, jonka jälkeen mentiin vielä syömään yleistä taiwanilaista jälkiruokaa nimeltä "Xue Hua Bing (雪花冰)", joka tunnetaan englanniksi nimillä "shaved ice" ja "snow ice", eli suomeksi sit varmaan jotain... lumijäätä...?

Joka tapauksessa oli tosi mukavaa tutustua taas uusiin ihmisiin ja juteltiinkin useampi tunti.

Viettänyt yllärisynttärit

Tiistaina mulla olikin sitten virallisesti synttärit ja eiköhän mun luokkakaverit järjestänyt mulle yllärijuhlat! Mentiin Samin, Maggien ja Avrilin kanssa aamupäivästä kirjastoon ja kun tultiin takaisin luokkaan, niin mua odotti siellä liitutaulu täynnä onnentoivotuksia, kakkua, lahjoja ja tietenkin mun luokkalaiset. Menin ihan sanattomaks; ei mulle oo koskaan ennen tehty mitään vastaavaa!

Oli aivan ihana päivä ja tutustuin paremmin moneen mun luokkakaveriin, mikä on ihan mahtavaa. Ja kotiin päästyä lueskelin sitten kaikkia niitä kirjeitä ja kortteja, joita mun luokkalaisilta sain ja aloin miltei itkemään! Miten nämä ihmiset voi olla niin ihania? Mulla on ikävä tätä luokkaa jo valmiiksi! Voin jo nyt kuvitella millainen Niagra on edessä kun joudun nämä ihmiset jättämään tänne itse Suomeen palatessani.

Ja koska oon tosiaan fashion design -luokalla, järjestetään täällä silloin tällöin myös muotinäytöksiä ja eilen perjantaina oli yksi sellainen. Varsinainen runway meni ihan hyvin, asut oli upeita (näissä kuvissa ei ole kuin mun ryhmäläisiä) ja ennen kaikkea kaikilla oli hauskaa!

Vaikkei muotisuunnittelu ja muotinäytökset nyt mikään mun suurin intohimoni ole, niin olihan tääkin kokemus! En tiedä, että onko näitä tulossa vielä lisääkin tän vuoden aikana...

Eli tiivistettynä mulla menee täällä oikein hyvin ja nautin olostani! Täällä kuumuudessa ehtii tosin ikävoidä Suomen viileää syksyä, kaulahuiveja ja ennen kaikkea sitä, ettei tarvitse hikoilla pelkästä olemassa olemisesta...

Myöskin ikävöin tietenkin perheen ja kavereiden lisäksi semmoista vapautta tehdä asioita. En mä voi täällä niin vaan lähteä kaupungille, jos musta siltä tuntuu tai jäädä koulun jälkeen hengailemaan kavereiden kanssa, vaan kaikki täytyy sopia etukäteen, mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää, mutta kyllä sellaista itsenäisyyttä silti kaipaa.

Maan järinää ja opperaa ala Tainan

Mulla on ollut viime päivinä hirmusesti kaikkea, että aina kun oon päässyt kotiin, niin oon ollut yksinkertaisesti niin kuolemanväsynyt, ettei blogin kirjottaminen oo käynyt pienessä mielessäkään. Mut päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa vähän viime aikojen tapahtumista, ennen kun niitä kasaantuu ihan liikaa.

Lauantai-iltana suuntana oli Dream Mall, Taiwanin suurin ostoskeskus, ja sen läheinen taidenäyttely, joka oli ihan mieletön. En muista taiteilijan nimeä, enkä osaa sitä hänen töitänsäkään hirmuisesti selittää, mutta oli kuitenkin ihan huippu.

Siellä oli siis tuommonen ihan valtava "taulu", joka oli periaatteessa animaatio kaikkine äänitehosteineen. Tosi vaikee selittää, mut se oli ihan mielettömän upea. Tuohon on kyllä nähty niin paljon vaivaa, ettei oo tosikaan.

Dream Mall iltahämärässä

Se meidän Dream Mall -kierros oli tosi pieni ja mitätön, eikä me oikeestaan käyty missään kaupoissakaan, mutta ehdinpä nähdä vähän sitäkin paikkaa ja aa, en oo koskaan aikasemmin nähnyt niin paljon ihania kauppoja täynnä ihania vaatteita. Huh, onneks mun koulukaverit on luvannut viedä mut shoppailemaan!

Sunnuntaina mun ja mun toisen hostperheen suuntana oli Kaohsiungin lähellä sijaitseva kaupunki, Tainan, jonne me mentiin katsomaan taiwanilaista oopperaa!

Näkymää Tainanin juna-asemalta.

  Pakko on kyllä myöntää, että vaikka en koskaan oo mikään oopperan suurin ystävä ollut (ja mitä, asun Savonlinnassa...), niin tästä oopperasta Taiwanin tyyliin nautin mäkin! Kaikki esiintyjät oli  järjettömän taitavia ja otti tosi hienosti yleisön haltuunsa ja kommunikoi katsojien kanssa. Lisäksi tunnelma oli semmonen mukavan rento, eikä sellainen "istunpa tässä nyt selkä suorana ja hienostuneesti penkissä, enkä päästä ääntäkään". Ihailin myös paljon puvustusta ja maskeerausta, ja kaikkein iloisin yllätys taisi olla se, ettei taiwanilainen ooppera ole lähelläkään sitä kiinalaisen oopperan järkyttävää ininää (nöyrimmät anteeksipyyntöni, jos joku siitä nauttii).

Maanantai oli aikas perus koulupäivä ja eilen tiistaina mulla oli mun ensimmäinen Rotaryn klubi-kokous täällä! Meni ihan hienosti ja onnistuin mun esityksessäkin ja kaikki oli tosi mukavia! Ainut vaan, että kaikki muut oli pukeutunu hirmu hienosti ja koska mut kyyditettiin paikalle suoraan koulusta, oli mulla päällä hikinen koulupuku ja siinä päällä mun vaihtaritakki...
Yllätyin kans siitä, että kaikki tän mun Taiwanin Rotary-klubin jäsenet on naisia! Suomessa kun jotenkin tuntuu, et se ois enemmänkin miesten juttu. Mut tää oli ihan positiivinen ylläripylläri!

Sit tänään heräsin aamuyöllä mun elämäni ensimmäiseen maanjäristykseen! En tiiä oonko ihan normaali, mutta oli ihan innoissani, enkä sen loputtua meinannut saada enää uudestaan unta, kun ootiin vaan seuraavaa... :'D

Koulussa oli taaskin kerran ihan huippua, mitä nyt "vähän" kuuma... Tykkään mun koulukavereista edelleen tosi paljon, enkä oo kertaakaan joutunut olemaan yksin tms., vaan aina on ainakin joku seurana.

Oon kans iloinen siitä, että oon löytänyt täällä itelleni semmosen niin sanotun "oman porukan", jonka kanssa vietän eniten aikaa. Oon totta kai kaikkien kaveri ja juttelen kaikille, mutta se tuo semmosta tietynlaista turvaa, kun on jotkut, joiden puoleen voi aina kääntyä ja joiden kanssa heittää huonoa inside-läppää...

Mut näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää tällä kertaa.

Koulufiilistelyä

Viikko takana Taiwanissa ja fiilikset on tosi hyvät! Tultiin äsken just kotiin ja tänään taitaa olla kuumin päivä mitä oon täällä vielä tähän mennessä ehtinyt kokemaan, ulkona semmoiset 32 astetta lämpöä... Huh!

Alotetaan sillä, mikä teitä varmaan eniten kiinnostaa; nimittäin mun koulu alkoi torstaina!

Eli suunnattiin torstai-aamuna kello 8:00 kouluun, jossa mulle ja muille vaihtareille selitettiin ensin kaikkee asioita ja tavattiin meidän semmoset "tukioppilaat", jotka aina neuvoo meitä tarvittaessa jne.
Me vaan kateltiin siinä, että onpas tossa pihalla paljon oppilaita ja meille oltiin silleen "Joo, siellä on semmonen avajaisseremonia ja nyt te voisittekin mennä sinne esittelemään itsenne!". Eli jees, siinä sitten höpöttelin mikrofoniin jotain kiina-englanti -sekoitusta yli tuhannen ihmisen edessä. Hassu juttu oli kuitenkin se, ettei mua edes jännittänyt tai mitään, vaan kaikki meni varsin sujuvasti ja tais ne mun kiina-sönkötyksenkin ymmärtää...

Sit meidät jaettiin luokkiin (mä oon fashion design -linjalla) ja pidin sit vielä vähän pidemmän esittelyn itsestäni mun luokalle. Pääsin muun muassa puhumaan ja opettamaan suomea sekä vastaamaan kysymyksiin kuten "Do you have a boyfriend? Why not?!" "..."

Mun luokkakaverit on aivan ihania, tuun niitten kanssa tosi hyvin juttuun ja niin... Ja tän koulun ilmapiiristä tulee vähän oman Suomi-koulun fiilikset mieleen. Yhtä hyvä yhteishenki ja kaikkee. Ehkä tää on jotain erikoislukioiden taikaa.

Jotenkin vaan ihan hassua, kun mä oon Suomessa aina ollut enemmän tai vähemmän semmonen hiljanen seinäruusu, joka on kaikkea muuta kun suosittu, mut täällä kaikki tietää mut (mut mä en niitä...), nää tuntemattomat moikkailee, kaikki haluu tulla puhumaan mulle, välkillä mun ympärillä on litanja muita oppilaita ja kun meen esim koulun kirjastoon, niin kuuluu semmosia henkäisyjä että joku suurempikin julkkis olis tullut paikalle... Eilenkin kun menin kouluun, enkä meinannut löytää luokkaa, niin kysyin sitten joltain randomilta pojalta apua, ni sehän meni sit ihan ujoksi ja kaikkee. (Luokka kuitenkin löytyi!)

No mut ehkä tää vähän rauhottuu ajan kanssa kun ne tajuaa, etten oo yhtään sen ihmeellisempi kun nekään.

Näkymää koulun kirjaston ikkunasta, ja oikein taiteellinen (...) kuva luokkahuoneesta päiväunitunnilla

Sit jotain tämmösiä huomioita, mitä oon tehnyt... Koulu alkaa joka aamu 8:00 ja päättyy suunnilleen 16:20. Kahdeltatoista on aina ruokailu, jonka jälkeen on tunnin mittainen "päiväuni-aika" (tää oli aika ylläri. Oppilaat siis oikeesti nukkuu täällä. Ajan voi tosin käyttää jotenkin muutenkin. Me esim mentiin ekana päivänä kirjastoon siksi aikaa).  Sit oppilaat siivoaa aina itse luokkahuoneen päivän päätteeksi. Nää oli ihan yllättyneitä kun kerroin, että Suomessa sen tekee siistijät.

Mut on siis ollut tosi kivaa, tykkään hirmusesti ja oon saanu jo paljon uusia kavereita ja ää, melkein toivoisin, että olis jo maanantai taas.

Huomatkaa tämä UPEA Paintilla tehty kollaasi kaverikuvista, joita on ehditty ottamaan.  
(Kyllä, olen taidelukiolainen ja medialinjalla...)

Vasemmalla satunnainen kasa luokkakavereita ja oikealla mun ns. parhaita kavereita, joitten kanssa on siis tullut vietettyä eniten aikaa tähän mennessä. Eli Nathalie, Avril ja Sam (ja Maggie, josta mulla ei tosin oo vielä kuvaa...). Eikö olekin sulosia lapsukaisia?

Mut tänään oli tän piirin inbound -oppilaiden tervetuliastapaaminen ja sen jälkeen mentiin host-siskon, kahden host-äidin ja toisen host-isän kanssa käymään mun koulun viereisessä ostoskeskuksessa ja syömässä korealaisessa. Kohta puolin lähdetään taas jonnekin ja host-sisko lupasi näyttää mulle vähän Dream Mallia, eli Taiwanin suurinta ostoskeskusta!

Koulupuku ja muita kuulumisia

大家好! (Dàjiā hǎo!) Heippa kaikki! Hengissä ollaan ja edelleen menee hyvin ja on ihanaa ja kaikkee.

Kuten viime merkinnässä kerroinkin, niin maanantaina käytiin tutustumassa mun kouluun ja hakemassa koulupuku! Sen jälkeen suunnattiin Kaohsiungin keskustaan (en ehtinyt ottaa kuvia siinä kiireessä, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin) hakemaan mulle oleskelulupa.

Ja vastoin kun mulle aikasemmin kerrottiin, ei mun koulu alkanutkaan vielä eilen tiistaina, joten vietin päivän kotona tehden pinssejä ja illalla menin uimahalliin maman, papan, Dannyn (mun tän hetkisen perheen pikkuveli) sekä Spencerin (mun seuraavan perheen pikkuveli) kanssa. Siellä oli yhtä sun toista eri allasta ja jopa kaksi "saunaa" alias kuumaa huonetta ilman kiuasta...

Tänään me mentiin maman ja Dannyn kanssa taas mun toisen perheen luokse kattomaan semmosten 4-6 -vuotiaiden poikien perään, jotka on siis mun toisella mamalla perhepäivähoidossa. Ne oli hirmu sulosia ja melkein kidnappasin niistä muutaman. Käytiin myös jälleen kerran viereisellä temppelillä kun sieltä taas heiteltiin rahaa ja ruokaa ihmisille. Itsehän en tosiaan saanut yhtäkään irtotavaraa kiinni, vaan keskityin lähinnä olemaan kuolematta... Kummallisesti kuitenkin munkin muovikassi täyttyi loppujen lopuksi ruoasta kun kaikki (myös tuntemattomat) halusivat omansa antaa mulle...

En oo oikein vieläkään päässyt yli siitä, miten paljon huomiota saan täällä osakseni. Aina kun meen jonnekkin julkiselle paikalle, niin mua kattoo noin tuhat ja kaks silmäparia. Toisaalta tää on ihan kivaa, koska en mä oo vielä yhtäkään pahaa katsetta saanut, päinvastoin. Yhtä lailla kun oon täällä näiden neljän päivän aikana ollut mopon kyydissä useammin kuin koko elämäni aikana ennen Taiwania, oon myös kuullut olevani "niin kaunis". Tosi usein mua pyydetään myös valokuviin ja kaikkee, niin onhan se vähän hämmentävää tämmöselle suomalaiselle, joka ei oo siihen tottunut.

Mut jees, huomenna mulla tosiaan alkaa koulu! Ei oikeestaan jännitä tai mitään... Oon vaan innoissani ja ootan, että pääsen tekemään taas uusia tuttavuuksia vieläpä oman ikäisteni joukosta. Lisäksi kun samassa tilanteessa on mun lisäksi viisi muutakin vaihtaria, niin on ainakin joku, johon samaistua.

Ja tässä tosiaan mun koulupuku:

Itse tykkään tosi paljon. ...Ainakin kun muistelee, että millainen hirvitys sieltä olisi voinut tulla...(Taiwan ja Taiwanin verkka-asu -koulupuvut<3) Mun koulupukuun kuuluu myös mustat suorat housut, mutta itse ainakin yritän pysytellä hameessa niin paljon kuin mahdollista, koska mun mielestä se on niin paljon söpömpi. Mitäs te tykkäätte?

你好台灣!

 Täällä ollaan Taiwanissa oltu nyt kaksi päivää ja lyhyesti sanottuna on ollut ihan huippua.

Tiesin jo kentällä, että tästä vuodesta tulee jotain ihan mahtavaa, kun mua oli halausten kera vastassa noin kymmenen ihmistä, joiden joukkoon kuului mm. mun Taiwanin nuorisovaihtoasiamies, kaikki host-äidit, mun meimei (pikkusisko toisesta perheestä), entinen Taiwan-vaihtari Brasiliasta, joka asuu nykään täällä sekä kourallinen Rotary-tätejä.

Kaohsiung on ihan mieletön kaupunki, ja mun hostperheet, joita tulee tän vuoden aikana olemaan kolme, ovat kaikki aivan ihania. 

Yks asia, jonka oon jo nyt ehtinyt huomata on se, että taiwanilaiset syö ihan valtavasti. Aina kun ollaan syömässä, niin oon jo täynnä kun muut vasta alottelee. Sit sitä ruokaa vaan lapataan koko ajan lisää ja lisää siihen pöytään. Sit mulle tulee hirmu huono omatunto, kun multa kysytään, että miks mä syön niin vähän (vaikka oikeesti syön aina melkein räjähtämispisteeseen), kun en haluu ne saa semmosen käsityksen, etten muka tykkäis tästä ruoasta. ...Mikä ei siis todellakaan pidä paikkaansa, tää ruoka täällä on ihan mielettömän hyvää!

Tässä me oltiin menossa... syömään... Etualalla mun tän hetkisen perheen vanhempi veli.

Nää mun perheet asuu Zuoying -nimisessä kaupunginosassa, ja tässä ihan lähellä on monia temppeleitä. Eilen, eli ekana iltana, täällä sattukin sitten olemaan joku muistojuhla jollekin jumalille ja tässä lähistössä oli hirmusesti ohjelmaa. Loppuillasta oli mm. semmonen juttu, missä kaikki keräänty yhden temppelin portaikolle tai sen portaikon juurelle, ja sitten sieltä temppelistä alettiin heittämään kaikkea rahaa ja karkkeja ja muuta syötävää. Se oli ihan hullua, kun ihmisiä vaan kaatuili kun kaikki töni toisiaan, että saisi jotain kiinni. Mäkin melkein kuolin (en oikeesti), mut onneks mulla henkilökohtainen henkivartija alias hostveli siinä vieressä, niin selvisin ilman kaatumisia ja mustelmia.

Huomenna me mennään maman kanssa kymmeneks mun koululle tekemään mulle lukujärjestys ja hakemaan koulupuku. Sen jälkeen meen ehkä käymään mun nuoremman veljen Dannyn sekä kolmannen perheen pikkusiskon enkuntunnilla ja sit olisi tuolla "kylällä" jotain ohjelmaa, jota mentäisiin katsomaan. Tiistaina alkaa koulu sitten ihan virallisesti.

Ens kertaan siis! Jos on jotain kysyttävää, niin kysykää pois. :)