Koulupuku ja muita kuulumisia

大家好! (Dàjiā hǎo!) Heippa kaikki! Hengissä ollaan ja edelleen menee hyvin ja on ihanaa ja kaikkee.

Kuten viime merkinnässä kerroinkin, niin maanantaina käytiin tutustumassa mun kouluun ja hakemassa koulupuku! Sen jälkeen suunnattiin Kaohsiungin keskustaan (en ehtinyt ottaa kuvia siinä kiireessä, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin) hakemaan mulle oleskelulupa.

Ja vastoin kun mulle aikasemmin kerrottiin, ei mun koulu alkanutkaan vielä eilen tiistaina, joten vietin päivän kotona tehden pinssejä ja illalla menin uimahalliin maman, papan, Dannyn (mun tän hetkisen perheen pikkuveli) sekä Spencerin (mun seuraavan perheen pikkuveli) kanssa. Siellä oli yhtä sun toista eri allasta ja jopa kaksi "saunaa" alias kuumaa huonetta ilman kiuasta...

Tänään me mentiin maman ja Dannyn kanssa taas mun toisen perheen luokse kattomaan semmosten 4-6 -vuotiaiden poikien perään, jotka on siis mun toisella mamalla perhepäivähoidossa. Ne oli hirmu sulosia ja melkein kidnappasin niistä muutaman. Käytiin myös jälleen kerran viereisellä temppelillä kun sieltä taas heiteltiin rahaa ja ruokaa ihmisille. Itsehän en tosiaan saanut yhtäkään irtotavaraa kiinni, vaan keskityin lähinnä olemaan kuolematta... Kummallisesti kuitenkin munkin muovikassi täyttyi loppujen lopuksi ruoasta kun kaikki (myös tuntemattomat) halusivat omansa antaa mulle...

En oo oikein vieläkään päässyt yli siitä, miten paljon huomiota saan täällä osakseni. Aina kun meen jonnekkin julkiselle paikalle, niin mua kattoo noin tuhat ja kaks silmäparia. Toisaalta tää on ihan kivaa, koska en mä oo vielä yhtäkään pahaa katsetta saanut, päinvastoin. Yhtä lailla kun oon täällä näiden neljän päivän aikana ollut mopon kyydissä useammin kuin koko elämäni aikana ennen Taiwania, oon myös kuullut olevani "niin kaunis". Tosi usein mua pyydetään myös valokuviin ja kaikkee, niin onhan se vähän hämmentävää tämmöselle suomalaiselle, joka ei oo siihen tottunut.

Mut jees, huomenna mulla tosiaan alkaa koulu! Ei oikeestaan jännitä tai mitään... Oon vaan innoissani ja ootan, että pääsen tekemään taas uusia tuttavuuksia vieläpä oman ikäisteni joukosta. Lisäksi kun samassa tilanteessa on mun lisäksi viisi muutakin vaihtaria, niin on ainakin joku, johon samaistua.

Ja tässä tosiaan mun koulupuku:

Itse tykkään tosi paljon. ...Ainakin kun muistelee, että millainen hirvitys sieltä olisi voinut tulla...(Taiwan ja Taiwanin verkka-asu -koulupuvut<3) Mun koulupukuun kuuluu myös mustat suorat housut, mutta itse ainakin yritän pysytellä hameessa niin paljon kuin mahdollista, koska mun mielestä se on niin paljon söpömpi. Mitäs te tykkäätte?

你好台灣!

 Täällä ollaan Taiwanissa oltu nyt kaksi päivää ja lyhyesti sanottuna on ollut ihan huippua.

Tiesin jo kentällä, että tästä vuodesta tulee jotain ihan mahtavaa, kun mua oli halausten kera vastassa noin kymmenen ihmistä, joiden joukkoon kuului mm. mun Taiwanin nuorisovaihtoasiamies, kaikki host-äidit, mun meimei (pikkusisko toisesta perheestä), entinen Taiwan-vaihtari Brasiliasta, joka asuu nykään täällä sekä kourallinen Rotary-tätejä.

Kaohsiung on ihan mieletön kaupunki, ja mun hostperheet, joita tulee tän vuoden aikana olemaan kolme, ovat kaikki aivan ihania. 

Yks asia, jonka oon jo nyt ehtinyt huomata on se, että taiwanilaiset syö ihan valtavasti. Aina kun ollaan syömässä, niin oon jo täynnä kun muut vasta alottelee. Sit sitä ruokaa vaan lapataan koko ajan lisää ja lisää siihen pöytään. Sit mulle tulee hirmu huono omatunto, kun multa kysytään, että miks mä syön niin vähän (vaikka oikeesti syön aina melkein räjähtämispisteeseen), kun en haluu ne saa semmosen käsityksen, etten muka tykkäis tästä ruoasta. ...Mikä ei siis todellakaan pidä paikkaansa, tää ruoka täällä on ihan mielettömän hyvää!

Tässä me oltiin menossa... syömään... Etualalla mun tän hetkisen perheen vanhempi veli.

Nää mun perheet asuu Zuoying -nimisessä kaupunginosassa, ja tässä ihan lähellä on monia temppeleitä. Eilen, eli ekana iltana, täällä sattukin sitten olemaan joku muistojuhla jollekin jumalille ja tässä lähistössä oli hirmusesti ohjelmaa. Loppuillasta oli mm. semmonen juttu, missä kaikki keräänty yhden temppelin portaikolle tai sen portaikon juurelle, ja sitten sieltä temppelistä alettiin heittämään kaikkea rahaa ja karkkeja ja muuta syötävää. Se oli ihan hullua, kun ihmisiä vaan kaatuili kun kaikki töni toisiaan, että saisi jotain kiinni. Mäkin melkein kuolin (en oikeesti), mut onneks mulla henkilökohtainen henkivartija alias hostveli siinä vieressä, niin selvisin ilman kaatumisia ja mustelmia.

Huomenna me mennään maman kanssa kymmeneks mun koululle tekemään mulle lukujärjestys ja hakemaan koulupuku. Sen jälkeen meen ehkä käymään mun nuoremman veljen Dannyn sekä kolmannen perheen pikkusiskon enkuntunnilla ja sit olisi tuolla "kylällä" jotain ohjelmaa, jota mentäisiin katsomaan. Tiistaina alkaa koulu sitten ihan virallisesti.

Ens kertaan siis! Jos on jotain kysyttävää, niin kysykää pois. :)

Hei hei Suomi!

"I'll spread my wings, and I'll learn how to fly Though it's not easy to tell you goodbye I gotta take a risk, take a chance, make a change.,,

"Ne kulkutiet entiset ei mulle riitäkkään - mun täytyy nähdä enemmän,,,

"Nyt hihnalle laukku ja viimeinen kuppi naamaan. Kohta pilvien päältä voin muistaa tämän maan.,,

Näiden kliseisten, mutta niin loistavasti tilanteeseen sopivien vaihtaribiisien siivittämänä on hyvä kirjottaa viimeinen blogimerkintä ennen Taiwania.

Siis voitteko uskoa, 19 tunnin päästä istun lentokoneessa ja mun vaihtovuosi on päässyt virallisesti alkuunsa? Mä en ainakaan! Oikeesti, fiilikset on ihan sanoinkuvaamattoman omituiset; samaan aikaan tosi haikeet, vähän jännittyneet, mutta myös onnelliset ja innostuneet. Mun pitkäaikainen haave on vihdoin käymässä toteen!

Laukku on pakattu, monta kiloa alle rajoitusten, miljoona paperiasiaa hoidettu, väliaikaiset "hyvästit" jätetty monelle ihmiselle ja vahingossa muutama kyynelkin vuodatettu, vaikka lupasin itselleni, etten itkisi, ainakaan paljoa; ei nää kuitenkaan hyvästit ole, vajaan vuoden päästä nähdään taas!

Muistan kun vuosi sitten hakuprosessini alussa mietin, että miltähän se sitten tuntuu kun lähtöön on enää päivä tai kaks. No nyt mä sit elän juurikin niitä hetkiä enkä voi sanoa muuta kun, että oon vaan a one big emotional mess vai miten se sanotaan suomeksi... Eli miljoona eri tunnetilaa iskee samaan aikaan eikä oikein tiedä, että miten päin olisi. Voin siis vaan kuvitella fiilikset huomenna lentokoneessa.

Siispä; hei hei Suomi, 你好台湾!
Seuraavan kerran kuulettekin musta täällä blogin puolella kun oon jo Taiwanissa.

Lähtöjännitystä ja viimeisiä päiviä Suomessa

Viikon päästä tähän aikaan oon jo Taiwanissa, lähtöön siis enää kuusi päivää ja olo on epätodellinen. Monta vuotta tästä on haaveiltu ja nyt se hetki on oikeasti ihan käsillä. Samaan aikaan sitä on niin innoissaan, että olisi valmis hyppäämään vaikka jo seuraavaan koneeseen, mutta samaan aikaan myös iskee pieni ahdistus ja mieleen juolahtaa kysymyksiä kuten "entäs jos kaikki ei menekään niin kuin pitäisi?". Suurimmaksi osaksi oon kuitenkin ihan lähdössä, enkä vaihtais tätä kokemusta pois mistään hinnasta. Etenkin jo lähteneiden vaihtareiden blogien lukeminen nostattaa lähtökuumetta entisestään.

Viikko sitten lauantaina kävimme hakemassa taiwanilaisen vaihtarin, Connien, Karkusta tänne Savonlinnaan ja meillä on ollut ihan huippua. Tullaan tosi hyvin toimeen ja oon entistä vakuuttuneempi siitä, että taiwanilaiset on mielettömän ihania ja mulla on hieno vuosi edessä päin.

Eilen me vietettiin mun muutaman läheisimmän kaverin kanssa pienimuotoisia läksiäisiä ja myöhemmin edessä olisi näillä näkymin vielä toiset läksiäiset sukulaisille ja perhetutuille. Ei kai tässä muuta voi sanoa kun että kyllä näitä ihmisiä tulee ikävä. Mutta onneksi me nähdään taas vuoden päästä eikä se vuosikaan nyt loppujen lopuksi edes ole niin pitkä aika.

Ansaitsen muuten pienet aplodit; sain viimein ostettua matkalaukun! En tajunnut ottaa siitä kuvaa, mutta kyseessä on siis semmonen sopivan iso, vaaleanharmaa vain neljän kilon painoinen vetolaukku. Tykkään.

Mun viimeset päivät Suomessa menee todennäköisesti pinssien tekoon, pakkailuun, ihmisten tapaamiseen, "hyvästien" jättöön sekä yleiseen stressaamiseen ja panikoitiin.
Voin kuitenkin luvata, että kyllä multa vielä ainakin yksi postaus tulee ennen lähtöä. Siihen asti siis!

回頭見~!

P.S. 我愛台灣

Huh, nyt on vietetty kaks viikkoa Helsingissä, järjestetty onnistunut miitti, syöty enemmän kuin olis tarve, menetetty yöunet, yritetty hillittä shoppailu -fiiliksiä ja kaiken stressaamisen, panikoinnin, terveyskeskuksen ja kodin välillä juoksemisen ja Taiwanin suurlähetystössä ramppaamisen jälkeen voin onnellisena ilmoittaa että mulla on viisumi!

Oli kyllä melkonen hulabaloo, mutta vaikeuksien kautta voittoon!
Ja se Taiwanin suurlähetystö oli mulle varsinainen aarrearkku. Mukaan lähti viisumin lisäksi nimittäin tälläset: kolme kappaletta "Travel in Taiwan" -lehtiä sekä neljä kappaletta Taiwanin karttoja.

Aika vaikea uskoa, että kolmen viikon päästä oon jo Taiwanissa. Oon jo onnistanut menettämään yöuneni, kun oon alkanut miettimään sitä tosi asiaa, että vietän siellä tosiaan kokonaisen vuoden. Missään nimessä ei oo mielessä käynyt, että jos en lähtiskään tai muuten iskenyt katumus päälle, mutta kyllähän se aika hiljaseks vetää.

Samaan aikaan oon kuitenkin jo niin lähdössä, vaikka mulla onkin kaikki järjestelyt vielä ihan kesken (nimimerkillä mulla ei vieläkään oo matkalaukkua). Lähtökuumetta ei auta ollenkaan jo kohdemaihinsa lähteneiden vaihtareiden blogit. Voitteko uskoa, miten nopeesti aika on mennyt? Vastahan me panikoitiin hakemisen ja haastattelujen kanssa.


Loppuun vielä pakollinen lisäys tuohon mun viime merkinnän "must do" -listaan, joka silloin vahingossa unohtui. Nimittäin "I Love Taiwan" -projektiin osallistuminen!