Lähtöjännitystä ja viimeisiä päiviä Suomessa

Viikon päästä tähän aikaan oon jo Taiwanissa, lähtöön siis enää kuusi päivää ja olo on epätodellinen. Monta vuotta tästä on haaveiltu ja nyt se hetki on oikeasti ihan käsillä. Samaan aikaan sitä on niin innoissaan, että olisi valmis hyppäämään vaikka jo seuraavaan koneeseen, mutta samaan aikaan myös iskee pieni ahdistus ja mieleen juolahtaa kysymyksiä kuten "entäs jos kaikki ei menekään niin kuin pitäisi?". Suurimmaksi osaksi oon kuitenkin ihan lähdössä, enkä vaihtais tätä kokemusta pois mistään hinnasta. Etenkin jo lähteneiden vaihtareiden blogien lukeminen nostattaa lähtökuumetta entisestään.

Viikko sitten lauantaina kävimme hakemassa taiwanilaisen vaihtarin, Connien, Karkusta tänne Savonlinnaan ja meillä on ollut ihan huippua. Tullaan tosi hyvin toimeen ja oon entistä vakuuttuneempi siitä, että taiwanilaiset on mielettömän ihania ja mulla on hieno vuosi edessä päin.

Eilen me vietettiin mun muutaman läheisimmän kaverin kanssa pienimuotoisia läksiäisiä ja myöhemmin edessä olisi näillä näkymin vielä toiset läksiäiset sukulaisille ja perhetutuille. Ei kai tässä muuta voi sanoa kun että kyllä näitä ihmisiä tulee ikävä. Mutta onneksi me nähdään taas vuoden päästä eikä se vuosikaan nyt loppujen lopuksi edes ole niin pitkä aika.

Ansaitsen muuten pienet aplodit; sain viimein ostettua matkalaukun! En tajunnut ottaa siitä kuvaa, mutta kyseessä on siis semmonen sopivan iso, vaaleanharmaa vain neljän kilon painoinen vetolaukku. Tykkään.

Mun viimeset päivät Suomessa menee todennäköisesti pinssien tekoon, pakkailuun, ihmisten tapaamiseen, "hyvästien" jättöön sekä yleiseen stressaamiseen ja panikoitiin.
Voin kuitenkin luvata, että kyllä multa vielä ainakin yksi postaus tulee ennen lähtöä. Siihen asti siis!

回頭見~!